Kavion koveruus ja litteä kavio
- Minna Sarkkinen
- 2.3.
- 8 min käytetty lukemiseen
Kavion rakenne on asia, jota jokainen hevosenomistaja pohtii jossain vaiheessa. Litteät (ohuet) anturat ovat ongelma, johon on puututtava; hevosten kavioissa tulisi olla terve koveruus. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme kavion koveruutta, litteäkavioisia hevosia ja annamme sinulle näkemyksiä siitä, mitä toimenpiteitä voit tehdä parantaaksesi hevosesi kavioita. Opit, miksi koveruus on tärkeä tekijä arvioitaessa kavion terveyttä.
Mikä on kavion koveruus?
Koveruus voidaan kuvata hevosen anturan kuppimaiseksi ulkonäöksi – kuin ylösalaisin käännetty kulho. Kuvittele, että pidät hevosen kaviota ylhäällä ja katsot anturaa; säde tulisi olla sijoittunut kulhon pohjalle ja anturan tulisi nousta kohti kavion reunaa ja kavion seinämiä.
koveruus on merkki terveestä anturasta, jossa on riittävä syvyys pitämään riittävä etäisyys kavioluun ja maan välillä. Se mahdollistaa kavioluun "uppoamisen" jokaisella askeleella ja palautumisen normaaliasentoonsa kaviomekanismin kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että kavioluun ja anturan välillä on riittävästi tilaa mahdollistamaan terve verenkierto – veri on kavion ravinto. Verenkiertoa kutsutaan martokavioksi, ja se on kuin punainen sukka, joka ympäröi kavioluuta. Ilman tervettä martokaviota kudokset, mukaan lukien luu, alkavat rappeutua.
Alla on kuva kaviosta, jossa on hyvä koveruus. Olemme merkinneet kuvaan anturan muodon paremmin näkyviin.
Koveruuden määrä vaihtelee hevosesta toiseen, sillä jokainen kavioluu on ainutlaatuinen. Suurien hevosten (esimerkiksi Clydesdale) suurilla kavioilla koveruus jakautuu suuremmalle alueelle, joten antura voi näyttää litteämmältä vaikka se olisikin terve, kun taas pienillä poneilla voi olla paljon koveruutta – jopa niin paljon, että sitä on hallittava vuolun avulla. Takakavioissa on yleensä enemmän koveruutta kuin etukavioissa, kavioluun erilaisen muodon vuoksi.
Alla on kuva raskaan hevosen etukaviosta, jossa on vähemmän koveruutta, mutta hyvä anturan syvyys ja kavio on terve. Seuraavat kaksi kuvaa näyttävät Irlannin cob-risteytyksen takakavion, jossa on hyvä koveruus. Lamellit voisivat olla hieman tiukemmat (tämä on vastikään ostettu hevonen, jolla oli pitkät vuoluvälit aiemmin).
Miksi kavioiden tulee olla koverat?
Kavioluu on martokavion peitossa. Martokaviossa kulkee kavion elintärkeä verenkierto, joka ravitsee luuta ja pehmytkudoksia kavion sisällä. Martokaviolla on fyysinen paksuus, ja riittävä anturan syvyys yhdessä lamellien kanssa pitää kavioluun riittävän korkealla kavion kapselissa mahdollistamaan riittävästi tilaa martokavion optimaaliseen toimintaan. Jos kudoksiin ei pääse riittävästi verta, kudokset rappeutuvat tai nekrotisoituvat.
Muista, että kaviokapselin muoto ja terveys, asianmukainen ravitsemus ja tarkoituksenmukainen liike ovat kaikki osa tervettä verenkiertoa. Jos jokin näistä puuttuu, verenkierto heikkenee.
Terve, kovera antura mahdollistaa hevosen liikkumisen erilaisilla alustoilla ilman kipua tai ongelmia (huomaa, että emme puhu tässä ratsastettavasta hevosesta, se on eri asia). Yhdessä
asianmukaisen, hyvin kehittyneen sädepatjan kanssa, koveruus auttaa hevosta astumaan oikein ja välttämään varvas edellä askellusta joka on hevoselle haitaksi.
Hevoset, joilla on huonot anturat, ovat alttiimpia mustelmille. Ne loukkaantuvat helpommin, koska niiden luut ovat kirjaimellisesti liian lähellä maata, ja ne eivät liiku hyvin kovalla tai kivisellä maalla. Emme todellakaan arvioi hevosen kavioiden terveyttä sen perusteella, kuinka hyvin se kulkee kivisellä alustalla, mutta se voi antaa meille arvokasta tietoa kavioiden terveydestä. Hevosia, joilla on ohuet, litteät anturat, EI tulisi pakottaa kävelemään kivikkoisilla alustoilla "kavion kunnon parantamisen" nimissä. Kivun ja epämukavuuden sietäminen ei koskaan johda parempaan terveyteen.
Meillä on bootsit ja pohjalliset näitä tilanteita varten, ja joillain hevosilla on niin laajat kavion sisäisten rakenteiden vahingot, että ne tarvitsevat bootseja ja pohjallisia AINA kun niitä liikutetaan. Jotkut hevoset tarvitsevat myös suojaa elinympäristössään tiettyinä vuodenaikoina.
On myös huono idea antaa kavioiden kasvaa liikaa, sillä vaikka ylikasvanut seinämä saa hevosen kulkemaan paremmin kovilla tai kivisillä alustoilla, todellisuudessa se aiheuttaa ihan samoja ongelmia kuin kengittäminen. Tämä on kuitenkin ihan oma blogiaiheensa joten emme käsittele asiaa sen enempää tässä, mutta se on mainittavan arvoinen asia koska tämä on valitettavan yleinen käytäntö. Auttaaksesi hevosta jolla on huonot anturat liikkumaan mukavasti kovalla tai kivisellä maalla, käytä bootseja!
Entä jos hevosella on litteä antura?
Terveen koveran anturan vastakohta on litteä antura tai jopa kupera antura. Litteät anturat ovat valitettavasti yleisiä, ja kuperaa tyyppiä nähdään vakavissa kaviokuumetapauksissa, joita tulisi pitää hätätilanteina!
Tässä on kuvia kahdesta kaviosta, joissa on erittäin vähän koveruutta. Niissä on tunnusomainen "harjanne" anturan varvasosassa – kun näet tämän, voit olettaa että hevosen anturan syvyys koveralla alueella on puutteellinen.
Valitettavasti todella monilla näkemillämme hevosilla on litteät anturat. Litteät anturat johtuvat distaalisesta laskeutumisesta. Voimme kuvitella tämän joko kavioluun uppoamisena kavion kapselin sisällä tai kavion kapselin "työntymisenä" ylös. Jälkimmäinen on todenmukaisempi, mutta "uppoaminen" on laajalti käytetty termi, jonka useimmat ihmiset tunnistavat.
Distaalinen laskeutuminen johtuu lamellien heikkenemisestä. Monilla kesyhevosillamme tämä valitettavasti alkaa tapahtua pian syntymän jälkeen huonon tai puuttuvan vuolun, sopimattoman elinympäristön, liikkumisen puutteen ja huonon (millä tarkoitamme todella RIKASTA) ruokavalion vuoksi. Olen nähnyt vastikään vieroitetuilla varsoilla kaviokuumetta, ja useita nuoria hevosia joilla on vakavaa uppoamista – nämä ovat hevosia, jotka myöhemmin elämässään leimataan "huonojalkaisiksi syntymästään" tai "ne olivat aina sellaisia".
Alla on kuva vuoden ikäisestä varsasta, tulevasta täysiverikilpahevosesta, ja myöhemmin sanotaan, että hänellä "oli aina huonot jalat". Hän ei saanut kavionhoitoa ensimmäisen elinvuotensa aikana, eli rikkaalla ruisheinälaitumella, jota täydennettiin suurilla määrillä alfalfa ja "kasvattajapellettejä". Tämä kavio on keskellä vakavaa kaviokuumejaksoa, ja kuuden kuukauden kuluttua, kun hän on 18 kuukauden ikäinen, siihen naulataan kenkä.
Ongleman katastrofaalisessa päässä meillä on kaviokuumeinen hevonen, jonka kavioluut tunkeutuvat anturoista läpi, ja vähemmän vakavassa päässä – jos voimme kutsua sitä sellaiseksi – on hevonen, jolla on ohuet litteät anturat. Ne ovat molemmat saman ongelman oireita!
Jos sinulla on hyvin merkitty lateraalinen röntgenkuva (eli röntgenkuva, joka on otettu kavion sivulta maan tasolta), sen tulisi näyttää niin sanottu “uppoamisen syvyys” eli CE (coronary extensor distance, suomeksi ruununrajan ja kavionivelen välinen etäisyys). Yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on pystysuuntainen etäisyys ruununrajan yläosan ja kavionivelen välillä. Näiden tulisi olla linjassa keskenään vaakasuunnassa.
Mitä suurempi pystysuuntainen ero, eli mitä korkeammalla ruununraja sijaitsee suhteessa kavioniveleen, sitä enemmän kavioluu on “uponnut”. Tämä on niin yleistä, että se usein sivuutetaan täysin – vaikka vaurio olisi pitkälti parannettavissa, sitä ei aina saada täysin palautettua entiselleen. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että yleinen ei tarkoita normaalia – suurin osa röntgenkuvista ei ole kunnolla merkitty, ja CE-etäisyys jätetään täysin huomiotta. Hevosella saatetaan vain todeta olevan “ohuet anturat”, ilman minkäänlaista selitystä sille, miksi näin on, tai miten tilanne voitaisiin parantaa ilman lisävahinkoa. Korjaustoimenpiteet ovat usein vain laastarin liimaamista päälle – eli kengän naulaamista kavioon – koska se näyttää tuovan hevoselle hetkellisen helpotuksen. Mutta jos muistaisimme, että niin moni näistä hevosista on jo ollut kengitettyinä aiemmin, ymmärtäisimme, että ohuet anturat ovat suurelta osin kengityksen seurausta.
Muista, että kaikki, mikä aiheuttaa liiallista rasitusta lamelleille – sokeripitoinen ruokavalio, pitkät vuoluvälit, huono vuolutekniikka – vaikuttaa tähän “uppoamiseen”.
Kuinka rakennat kavioiden koveruutta?
Vastaus on yksinkertainen: huolehtimalla lamelleista ja verenkierrosta.
Huolehdimme lamelleista ja verenkierrosta tarjoamalla tiheät vuolut, jotta lamellit eivät joudu liiallisen rasituksen kohteeksi, kavion seinämät eivät pääse leviämään ulospäin, eivätkä varpaat pääse kasvamaan liian pitkiksi.
Säännöllinen vuolu pitää kaviokapselin anatomisesti oikeassa asennossa ja tiukasti sisärakenteita vasten.
Välttämällä kenkiä, jotka aiheuttavat lamelleihin liiallista kuormitusta ja heikentävät verenkiertoa koska ne estävät kavion luonnollista toimintaa.
Runsaalla liikkeellä – optimaalinen verenkierto vaatii fyysistä liikettä.
Sopivalla, vähäsokerisella ruokavaliolla, joka estää lamelleja tuhoavan tulehduksen syntymistä.
Käyttämällä bootseja ja pohjallisia – ne ovat paras fyysinen apuväline edistämään tervettä kasvua ja luonnollisia liikkumismalleja silloin, kun liike tai kavion toiminta on rajoittunutta.
Se on oikeastaan aika yksinkertaista – ja silti tässä epäonnistutaan yllättävän usein. Meidän täytyy tehdä paljon enemmän koulutusta, oppia kysymään niitä tärkeitä kysymyksiä ja olla tarpeeksi uteliaita kyseenalaistamaan se, mitä näemme. Meidän täytyy opetella kysymään jatkuvasti “mutta miksi?” – aivan kuten pieni lapsi!
Seuraava kuva näyttää eron 6 viikon vuoluvälin (kaksi ylintä kuvaa) ja 1 viikon vuoluvälin (kaksi alinta kuvaa) välillä. Huomaa, kuinka paljon kaviota joudutaan vuolemaan, kun sitä ei ole vuoltu kuuteen viikkoon, verrattuna siihen, kuinka vähän vuoltavaa on, kun vuolu tehdään viikoittain. 6 viikon kuvissa kavio leviää, kulmatuet makaavat anturan päällä, varpaat ovat pitkät ja kuluvat epätasaisesti.
Ja toinen esimerkkikuva etukaviosta, jossa näytetään anturakuva ja sivuttainen anturakuva, ennen ja jälkeen vuolun. (Tämä hevonen elää laitumella Australian talven ajan, ja sen säde kärsii laiduntamisen seurauksena.)
Usein, kun kavionhoito, ruokinta ja elinympäristö muutetaan lajinmukaisiksi, litteä antura voi ajan myötä muuttua koveraksi. Joskus tämä tapahtuu pelkästään pienentämällä vuoluväliä ja parantamalla vuolutekniikkaa – muita muutoksia ei välttämättä tarvita.
Tällöin uusi kavionkasvu tuo mukanaan tiukan lamelliyhteyden kavioluun ja kavion seinämän välille, ja kavioluu “nousee ylemmäs” kavion kapselissa. Tämä luo tilaa martokaviolle rakentaa terveempää anturaa, ja antura pääsee kovettumaan oikeaan muotoonsa.
Mitä vuolemme alhaalta, vaikuttaa siihen, mitä kasvaa ylhäältä. Siksi meidän on otettava pidemmän aikavälin näkökulma ja tarkkailtava aktiivisesti muutoksia – ovatko ne positiivisia, negatiivisia, vai tapahtuuko mitään?
Yllä oleva hevonen on 6-vuotias, ja siltä poistettiin kengät neljä viikkoa sitten, kun se muutti uuteen kotiin. Sillä on nyt lajityypillinen ruokavalio ja se liikkuu paljon. Terve kavionkasvu on jo näkyvissä hiusrajan alapuolella, mutta kaviokuumeisen kavion seinämän kasvu pois kestää noin 9 kuukautta.
Usein pienellä muutoksella voi olla suuri vaikutus. Tämä seuraava poni siirrettiin tarhasta, jossa oli vähän ruohoa, tarhaan jossa ei ole ruohoa lainkaan (suuri tarha, ei pieni piha). Tulehdusjaksojen esiintyminen loppui ja kavion seinämä kasvaa nyt alas tasaisemmin. Kun lamellit kiristyvät, koveruus voi “ilmestyä yhdessä yössä”, kun kavio on kasvanut noin puoleen tai 2/3 asti – edellyttäen, että sisäiset vauriot eivät ole liian laajat.
Entä jos anturat pysyvät litteinä tai hevosellani on muita kuperuuteen liittyviä ongelmia?
Kun kavioluu uppoaa alas, sen alapuolella oleva martoantura puristuu kasaan, eikä pysty enää ravitsemaan luuta. Tulos on litteä antura. Ajan myötä kavioluun reunat alkavat "kulumaan" eli syöpymään, mikä tarkoittaa, että itse luustakin tulee vähemmän kovera. Jos tämä tila jatkuu riittävän pitkään, verenkierto ja luu vaurioituvat liikaa, jotta terve antura voisi enää kasvaa – ja lopputuloksena on pysyvästi ohut ja litteä antura.
Tämä ei tarkoita sitä, että hevonen olisi tuomittu kenkiin tai lopetukseen. Näiden hevosten kohdalla tarvitaan erinomaista hoitoa, viikoittaista vuolua, ja pehmustettuja bootseja liikuntaan, ja joissakin tapauksissa myös muuhun elämiseen, riippuen ympäristön olosuhteista. Näillä (ja kaikilla!) hevosella on oltava karkearehuun perustuva, vähäsokerinen ruokavalio, joka ehkäisee lamelleja ärsyttäviä tulehdustiloja. Tarkkaile kasvurenkaita – ne ovat merkkejä tulehduksesta! Hevosella on oltava paljon liikettä, joka pitää verenkierron käynnissä ja huoltaa kavion jäljellä olevia sisäisiä rakenteita.
Parannuskeino on ennaltaehkäisy – ja toisin päin. Tämä on yksinkertaisesti se, miten kaikkien hevosten pitäisi saada elää.
Voiko koveruus olla haitaksi?
On olemassa eräs anturatyyppi, joka näyttää koveralta, mutta on todellisuudessa erittäin ohut. Tällaista anturaa kutsutaan joskus nimellä "sisään vetäytynyt antura" (vaikka teknisesti antura ei voi vetäytyä sisään, koska kavion ja luun välissä ole mitään tyhjää tilaa).
Tällaisessa anturassa on yleensä selkeä reunaharjanne kavion reunalla, jonka jälkeen antura putoaa jyrkästi syvään koveruuteen. Jos painat koveraa aluetta sormella, se saattaa antaa periksi – tämä on helppo kotitesti, jonka kuka tahansa voi tehdä. Jos antura painuu sormen alla, se voi olla vain muutaman millimetrin paksuinen. Tämä on merkki erittäin huonosta kavion terveydestä.
Alla on hyvä esimerkki tällaisesta vetäytyneestä anturasta – ne ovat aina ohuita anturoita. Kuva on otettu samana päivänä kun kengät poistettiin. Hevosen omistajalle oli aiemmin sanottu, että hevosella on “loistavat kaviot”. (Tästä syystä on äärettömän tärkeää, että omistajat kouluttavat itseään ja oppivat erottamaan terveen ja epäterveen kavion toisistaan.)
Joskus kavion varvasosassa voi esiintyä liiallista koveruutta, mikä käytännössä kallistaa kavioluun väärään asentoon – luun takaosa jää tällöin etuosaa alemmas. Tätä tilaa kutsutaan negatiiviseksi palmaarikulmaksi etujalkojen kohdalla ja negatiiviseksi plantaarikulmaksi takajaloissa. Jos röntgenkuva osoittaa, että kavioluun kärjen alla on liikaa anturaa, osaava vuolija (tai kengittäjä, jos sellainen on mukana prosessissa) voi korjata tilanteen vuolulla. Tämä tilanne esiintyy yleisimmin kengitetyillä hevosilla, joilla sädepatja on "romahtanut", mutta sitä nähdään myös kengättömillä hevosilla. Tällöin kavion takaosa ei välttämättä ole edes huonokuntoinen. Kaikki riippuu kyvystä "lukea" kaviota ja soveltaa vuolutekniikkaa hevosen anatomian mukaan.
Voiko kavio olla liian kovera?
Ja lopuksi – kyllä, joskus kaviossa voi olla liikaakin koveruutta. Joillakin hevosilla (tai poneilla) kavio kasvaa korkeutta ja kehittää yhä syvenevää koveruutta. Tämä näkyy usein esimerkiksi miniponeilla tai shetlanninponeilla, joilla vuolu on epäsäännöllistä, tai aavikkotyyppisissä kavioissa, joissa ei tapahdu luonnollista anturan irtoamista.
Tällaisissa tapauksissa säteen sivu-uurteet ulottuvat todella syvälle, ja säde voi kasvaa aivan liikaa. Tässäkin tapauksessa tärkeintä on osata tulkita kaviota oikein – vasta silloin voidaan ratkaista ongelma.
Alla oleva kuva näyttää vahvan kavion, jossa on liikaa koveruutta. Tämä on nopealla vuolulla korjattavissa, mutta ei missään nimessä tee-se-itse-työ – kaikki anturan vuolut tulee jättää osaavan ammattilaisen tehtäväksi.
Tykkäsitkä lukemastasi?
Seuraa meitä somessa, missä jaamme kavionhoitovinkkejä ja opetusta kavioista!
